Synttärit + ARVONTA!

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne blogiin. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon asioita, joista harmillisesti vain murto-osa on ehtinyt blogiin asti.

Marraskuu on ollut varsinainen juhlakuukausi, sillä olen jo ehtinyt juhlimaan syntymäpäiviäni, edustanut kahteen kertaan firman pippaloissa sekä juhlinut ystävän pyöreitä vuosia. Jonon jatkeena on vielä blogin 1v (en järjestä mitään juhlia, mutta voin juhlia tätä asiaa henkisenä saavutuksena) sekä puolison tulevat syntymäpäivät. Elämäni on siis yhtä juhlaa!

Synttäreiden kunniaksi ajattelin arpoa pienen lahjan teidän lukijoiden kesken. Lahjaa ei ole muilta tahoilta sponsoroitu ja sen sisältö pysyy yllätyksenä! 😉

OSALLISTUMISOHJEET: Voit osallistua arvontaan tykkäämällä Ruuhkavuosista Facebookissa ja/tai Instagramissa sekä kommentoimalla tämän postauksen viestikenttään nimesi sekä sähköpostiosoitteesi. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse. Osallistumisaikaa on 27.11. asti, ja arvonta suoritetaan 28.11.2016.

Onnea arvontaan! 🙂

Lokakuu kuvina

Koko syksy on mennyt taas ihan hurjaa vauhtia, ja nyt loppuvuotta kohden meno vaan kiihtyy. Kalenteri täyttyy merkinnöistä vielä kiivaammin kuin vuoden aikana normaalisti, mutta onneksi meno taas rauhoittuu lähempänä joulua.

Tiesin jo etukäteen, että tästä loppuvuodesta tulee suhteellisen rankka. Olen onnekkaasti pystynyt opiskelemaan lähes täysin virtuaalisesti viimeiset 1,5 vuotta, mutta nyt kurssilistalle on kasaantunut kursseja joita ei ole mahdollisuutta suorittaa etänä. Otin tälle syksylle kaksi lähiopetuksena toteutettavaa kurssia, joten maanantaisin ja tiistaisin illat menevät koulussa. Onneksi näillä kursseilla on kuitenkin joitakin poikkeuksia, joten ihan joka viikolle ei välttämättä kouluiltaa osu ainakaan molemmille päiville.

Koulun lisäksi minun piti suorittaa töitä varten vartijakurssin toinen osuus, joka kesti puolitoista viikkoa. Voin vain sanoa, että onneksi pääsin eilen takaisin töihin. 😀

Mutta sitten itse asiaan: lokakuun kuvapostaukseen on kertynyt aika vähän kuvia, mutta eikös laatu korvaa määrän? 😉

kollaasi1

  1. Potalla on parasta istua suihku kädessä ja pleikkarin ohjain kädessä. Niin, ja tietty housut jalassa.
  2. Vartijakurssin voimankäyttökoulutuksen jälkeen oli paikat vähän hellänä ja ranteet mustelmilla.

kollaasi2

  1. Avokadoleivät on edelleen ehkä parasta ikinä. Harmittaa, että kuvan leivät onnistuin pilaamaan sitruuna-sormisuolalla ja pippurilla. Never again.
  2. Lokakuussa käytiin viikonloppuisin metsäretkillä. <3

kollaasi3

  1. Minimies sai ensimmäisen korvatulehduksen, joka meni onneksi aika helposti ohi. Kuvassa selviytymispakkaus. 🙂
  2. Pieni korvapotilas sammui kesken leikin lattialle – Kuomat jalassa. <3

kollaasi4

  1. …kun taapero löysi käyttöohjelaatikon.
  2. Pikkumies löysi myös vaatekaapin perälle jemmatut sukset, ja olisi ollut kovasti lähdössä jo hiihtelemään.

kollaasi5

  1. Sain mieheltäni perinteisen synttärilahjan, eli lahjakortin alusvaateliikkeeseen. Ihan vaan pari viikkoa ajoissa, sillä synttärit ovat vasta 9.11. 😀
  2. Taapero päätti kurottaa itselleen hedelmävadilta banaania, ja kuinkas sitten kävikään. Hyvästi Pentik.
  3. Se fiilis, kun illalla ei jaksa tehdä yhtään mitään. Näitä iltoja on ollut nyt viimeaikoina aika paljon.

Siinä oli taas pikainen kooste lokakuun tunnelmista, ei siis mitään kovin uutta ja ihmeellistä. 😉

Talvea kohti mennään – muistetaanhan pukeutua lämpimästi ja näkyä pimeällä!

Taaperon iltapuuhat

Tuota maagista kahden vuoden ikää lähestyessä alkaa huomata lapsessa taas uusia hassuja piirteitä. Esimerkiksi iltapuuhista on tullut meillä varsinainen sirkus, ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen aikaan. Ajattelin tiivistää teille esimerkin meidän tyypillisestä illasta, veikkaan että kuulostaa monelle hyvinkin tutulta. 🙂

Iltapala-aikaan pikkumies lähtee yleensä pakoon, ellen saa houkuteltua jollain todella hyvällä iltapalalla. Tällainen on kuitenkin harvinaista, sillä yleensä se mikä on kelvannut eilen, ei kelpaakaan enää tänään. Tämä on asettanut myös hieman päänvaivaa kaupassa, sillä olen yrittänyt tähän asti pysyä vielä aika terveellisellä tiellä. Nyt on ollut kuitenkin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja kokeilla vähän sokerisempiakin juttuja, kuten mehukeittoja, viilejä ja jugurtteja, mutta ne on yleensä jääneet yhden illan jutuiksi.

20161019_191657

Useimmiten meidän iltapalat on koostuneet TALK-muroista, sillä puuro ei ole kelvannut kotona enää aikoihin. Murojen lisäksi olen saattanut tarjota hedelmiä, mutta niistäkin on suurin osa yleensä lentänyt lattialle. Tällä hetkellä lähes ainoa takuuvarma hedelmä on banaani, jonka syömistä piti jossain vaiheessa jopa vähän rajoittaa.

Seuraavan kerran juostaan pakoon yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa pukemaan yökkäreitä päälle ja pesemään hampaita. Tämä juoksentelu tapahtuu yleensä ihan hyvällä mielellä, joten se on yleensä lähinnä huvittavaa kun pieni nakupelle juoksee ympäri kämppää kikatellen. Ainakaan vielä ei yleensä vedetä raivareita kun käyn noutamassa pojan takaisin iltatoimien pariin.

Kun yökkärit on puettu ja hampaat pesty, poika usein kiipeää huoneensa nojatuoliin ja sanoo ”SATU”. Meidän satuhetket on kaikkea muuta paitsi idyllisen rauhallisia tarinatuokioita, sillä yleensä se päättyy siihen että poika alkaa touhuamaan kesken lukemisen omiansa tai alkaa selailemaan kirjaa omin päin – jolloin sitä on tietenkin vähän hankalaa enää lukea.

20161019_183101

Unilaulua on useimmiten vaikea laulaa pidättelemättä naurua, kun tyyppi hoilaa täysillä omia laulujaan sekalaisilla sanoilla ja sävelillä. Yleensä kesken lauleskelun aletaan yhtäkkiä huutaa vettä tai ”palaa” (=välipalaa eli pussisosetta), eikä huuto lakkaa ennen kuin herra saa haluamansa.

Vielä juuri ennen nukahtamista hoetaan satunnaisia sanoja yhteen pötköön. Yleensä ne liittyvät jotenkin päivän tapahtumiin, mutta välillä ovat vain ihan satunnaisia sanoja tyyliin ”iskä-äiti-moottori-iskä-moottori-kaivuri” .

Hetken päästä kuuluukin vain tasaista tuhinaa.

Kyllä pienen pojan elämä on niin hassua. <3

Syyskuu kuvina

Hyvää lokakuun puoliväliä! Syyskuusta on vierähtänyt jo näppärästi kaksi viikkoa, mutta koska ollaan VASTA seuraavan kuun puolivälissä, ajattelin ettei vielä ole liian myöhäistä koostaa syyskuun kuvapostausta. 😉

Syy hitaaseen postaustahtiin ja todella heikkoon sisältöön on edelleenkin kiire ja väsymys. Koulutehtäviä riittäisi jonoksi asti, mutta monena iltana olen niin väsynyt että teen nekin vasta sitten kun deadlinet hengittää jo niskaan.

Viimeiset pari viikkoa meillä on koko perhe sairastellut enemmän tai vähemmän, joista viimeisimpänä pojan korvatulehdus ja nyt sitten meikäläisen flunssa. Jes.

Ensi viikon illat oli tarkoitus viettää koulussa intensiiviviikolla, projektijohtamisen kurssilla. Nyt on kuitenkin sairastelu ja muut kiireet vieneet veronsa ja päätin jättäytyä pois kurssilta. Harmi sinänsä, sillä siinä olisi saanut viikossa yhden kurssin kokonaan suoritettua!

Siinä oli lyhyesti meidän kuulumiset, ei varsinaisesti mitään uutta. 😀

Huomasin, että syyskuun osalta oli kertynyt tosi vähän kuvia. Varmaankin edellä mainitut syyt ovat vaikuttaneet asiaan jonkun verran, mutta sain kuitenkin muutaman kuvan raavittua kasaan.

kollaasi1

  1. Jostain takavasemmalta yhtäkkiä alkanut uhmaikä koettelee välillä pienen pojan hermoja. Lattialle heittäydytään huutamaan välillä milloin mistäkin syystä.
  2. Huomasin yhtenä päivänä, että pannunalusiin oli purtu koloja. Nyt niitä on vielä lisääkin… Raukka ei saa ruokaa?
  3. Yksi sunnuntaipäivä vierähti Haltialan tilalla katselemassa elukoita. Kanat olivat kovin juttu heti traktoreiden jälkeen. Oli muuten lämmintä!
  4. Käytiin Verkkokauppa.comissa pyörähtämässä, ja samalla tutkittiin kattotasanteella olevaa hävittäjää.

kollaasi2

  1. Erään taloyhtiön edustalta löytyvä tuulimylly on ollut viimeaikoina meidän ykköskohde, kun ollaan käyty lenkillä anopin kanssa. ”MYLLY!” kuuluu pienen pojan suusta aina kun tuulimylly on näkyvissä.
  2. Tein pitkästä aikaa ”apinaevästä” eli myslipatukoita, kun tuolle pikkumiehelle on välillä vaikea keksiä tarjottavaa. Eivät kelvanneet nekään…
  3. Syyskuussa vietettiin monta viikonloppuaamua lenkin päätteeksi koirapuistossa.
  4. Eräänä iltana karvainen lapsi joutui harjattavaksi. Tässä saldo toisesta kankusta. Toista kankkua ei enää antanut harjata… Karvanlähtöaika. <3

kollaasi3

1. & 2. Imuri on pienen pojan paras ystävä. Odottelen sitä päivää, kun sitä oikeasti osataan käyttää. 😉

3. & 4. Anoppi oli käynyt poimimassa puolukoita! Onnekkaana sain siitä kokonaisen ämpärillisen, josta tein mm. muffinseja. Suureksi yllätykseksi muffinsit menivät kaupaksi myös miesväelle.

Siinä oli taas kuulumisia kuluneen kuukauden ajalta. Palailemme asiaan viimeistään kuukauden päästä! Toivotaan, että arki tästä taas tasaantuu ja ehdin palailemaan myös blogin ääreen hieman tiiviimmin.

Nyt kääriydytään vilttiin ja nautitaan kynttilöistä ja pimeistä illoista, tunnelmallista lokakuun jatkoa! <3

Elokuu kuvina

Loman jälkeinen arki on alkanut kiireisenä. Päivät vierii vauhdilla töissä ja illat menee kouluhommien parissa. Yöt on nukuttu huonosti ja aamuisin on herätty jo reilun kuukauden verran ennen viittä, joten väsymys vie osan tehokkuudesta. Juoksemassa en ole käynyt loman jälkeen lainkaan, sillä joinakin iltoina ei vain jaksa tehdä yhtään mitään. Koko kesän treenit meni ennen kouluhommia, ja nyt on pakko kääntää asiat päälaelleen, että asiat etenee.

Näistä syistä myös blogin kirjoittelu on jäänyt säälittävän vähälle, mutta eiköhän tässä saada asioita tasapainoon syksyn mittaan. Elokuun kuvapostaus on kuitenkin vihdoin saatu rustattua kasaan, ja tässäpä olisi meikäläisen lomakuukausi kuvien muodossa. 🙂

kollaasi1a

  1. Pieni ruokataiteilija taas vauhdissa. Tästäkö syystä amerikkalaisissa elokuvissa leikataan leivistä aina reunat pois? 😀
  2. Leikkipuiston parhaimpia juttuja on kaikki muu kuin leikkitelineet ja hiekkalelut.
  3. Elokuussa piipahdettiin ilmaisilla Lastenfestareilla. Ihan kiva reissu, mutta kivointa taisi olla matkan varrella näkyneet sorsat ja joutsenet.
  4. Loma oli hyvää aikaa sanoa hyvästit tutille. Siitä voit lukea lisää täältä.

kollaasi2

Säällä kuin säällä, loma oli loistavaa aikaa ulkoiluun. <3

kollaasi3

Lomalla tunnetusti myös syödään hyvin, ja tässä siitä muutama räpsy. Vasemmalla alakulmassa taidonnäyte broileripyöryköistä (:D), joiden taikina jäi HIEMAN liian löysäksi pelastusyrityksistä huolimatta. Maistuivat silti hyvältä, joten maku korvaa ulkonäön. 😉

kollaasi4

  1. Yhdet monista kirppislöydöistä! Koko setti taisi olla 6 tai 8 euroa, niin halpaa etten enää edes muista. Hyviä löytöjä kuitenkin.
  2. Junamatkalla tenttiin, johon en ollut oikeastaan valmistautunut. Läpi meni kuitenkin!
  3. Koira päätti taiteilla uuden designin suolatippapulloon.
  4. Sain yhden ikuisuusprojektin päätökseen! Kuvassa komeilevan hyllyn vahasin kovalla kiireellä pois alta ennen töiden alkua jo JOULUKUUSSA. Hyllystä oli kuitenkin hyllytapit hukassa enkä saanut aikaiseksi hommata uusia, joten se lojui vaivaiset 8kk meidän makuuhuoneessa odottamassa kasaamista…

kollaasi5

1. & 2. Todisteita opiskelusta. 😉

3. Pieni apulainen ollut taas kovasti vauhdissa. Porrasjakkara sai siirtyä parvekkeelle ja tuon folion käyttäminen on ollut muuten tosi mukavaa…

kollaasi6a

1. & 2. Vietettiin treffi-iltaa Classical Trancelations -konsertissa, jossa konemusabiiseistä oli tehty klassiset versiot. Oli muuten aivan huikea keikka!!!

3. & 4. Maailman helpoin lounas syntyy munakkaasta, ja maailman paras jälkkäri vohveleista. <3

kollaasi7

RUN, RUN, RUN. Viikkoa ennen puolimaratonia potkaisin varpaan kynnykseen ja luulin että se murtui. Hyvin sillä kuitenkin jolkotteli menemään, vaikka kipeä olikin.

kollaasi8

1. & 2. Juoksukuvat jatkuu! Nimittäin koko kesän juoksutreenit huipentui elokuun lopulla puolimaratoniin. Lopputulokseen sai olla tyytyväinen, sillä alitin tavoitteeni (2:10-2:20) ihan reippaasti ajalla 2:02:47. 🙂

3. & 4. Loppuun vielä varhaisten aamujen tunnelmia. <3

Hyvää alkanutta syksyä! 🙂

Vinkkejä ja muistilista päiväkodin aloitukseen

Kesä alkaa olemaan loppusuoralla, ja kohta koittaa paluu sorvin ääreen. Vaikka lomaa on vielä reilu viikko jäljellä, on arjen aloitus pyörinyt jo paljon mielessä, lähinnä tuon pienen päiväkotilaisen suhteen.

Jos teillä palaillaan kesälomilta takaisin päiväkotiin tai kenties vasta aloitellaan päiväkotiarkea, kokosin tähän vinkkejä ja muistilistaa siitä mitä kaikkea kannattaa huomioida. 🙂

  • Syysvaatteet. Näillä keleillä tuskin tarvitsee muistuttaa, että ilmat kylmenevät kovaa vauhtia ja kohta on tarvetta välikausihaalareille ja muille syysvaatteille. Muista siis hommata välikausihaalari ajoissa, tai tarkistaa että kaapista löytyy sopivan kokoinen!
  • Kuravaatteet. Tämä on täysin makuasia, mutta itse olen varannut kahdet kuravaatteet, jotta niitä ei tarvitsisi roudata päiväkodin ja kodin välillä. Tarkista myös että mahdollisesti kaapissa olleet vielä mahtuvat päälle!
  • Nimikointi. Muista nimikoida kaikki vaatteet. Itse teen sen vielä vanhanaikaisesti kynällä, mutta kuulemma sellaiset tarrat ovat myös tosi käteviä.
  • Housujen jalkalenksut. Jos harrastat vaatteiden kierrätystä, kuten minä, kannattaa tarkistaa että ulko- ja kurahousujen jalkalenksut ovat vielä tallessa ja kunnolliset. Valmis ”reikäkuminauha” on kätevä, jos lahkeista löytyy napit jo valmiiksi!
  • Vaihtovaatteet. Meillä on ollut tapana pitää tarhassa 3x jokaista vaatetta vaihtovaatteena. Helppo tapa varmistaa että vaihtovaatteet aina löytyy, on pakata saman tien pyykkiin tulleiden tilalle tarhareppuun uudet.
  • Sisätossut. Näitä olen haalinut kaappiin jo ainakin pari kokoa eteenpäin, joten varmaan kevääseen asti pärjätään vaikka pieni kasvuspurtti tulisikin matkalla.
  • Vaipat ja Xylitol-pastillit. Muista ostaa valmiiksi paketti vaippoja ja Xylitol-pastilleja, ja muista nimikoida myös nekin!

Siinä oli varmaan useimmat mielessä pyörineet asiat, mitähän kaikkea vielä unohtui!?

Toivotaan, että elokuun lopulle riittäisi vielä muitakin kun sadekelejä. Meikäläinen jatkaa lomatunnelmissa vielä hetken, mutta toivotan kaikille arjen ahertajille tsemppiä syksyn alkuun! 🙂

 

Hyvästi, tutti!

Nyt on kulunut viikko siitä, kun päätin ottaa pojalta tutit pois käytöstä. Meillä ei ole tutteja syöty päivisin oikeastaan koskaan, vaan se on ollut aina vain nukkumiskäytössä. Ajattelin että tuo vieroittaminen sujuisi varmaan helpommin, mitä aikaisemmassa vaiheessa sen tekee, joten päätin että nyt olisi hyvä hetki.

Halusin toteuttaa tämän tutista erkaantumisen lomani aikana muutamastakin eri syystä. Olin varautunut siihen, että nukkuminen tai vähintäänkin nukkumaan meneminen olisi levotonta ja öistä saattaisi tulla katkonaisempia jos lapsi ei herätessään osaisikaan nukahtaa kunnolla ilman tuttia. Ajattelin myös että lapsen on helpompi opetella päiväunilla nukahtamaan ilman tuttia, kun vieressä ei ole niitä päiväkodin muita lapsia tutti suussa. Tutin ehtii myös ehkä ”unohtaa” tässä muutaman lomaviikon aikana, jotka meillä on vielä edessä, joten ehkä se tutin kaipuu ei tule siellä päiväkodissakaan enää takaisin.

20160811_192242

Ensimmäisenä iltana pojan nukuttamiseen meni noin puoli tuntia, joka on siis huomattavasti enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Yleensä nukkumaan mennessä on riittänyt että olen laulanut unilaulun, ja poika on jäänyt tutti suussa sänkyynsä nukahtamaan kun poistun huoneesta. Tällä kertaa sängyssä riekuttiin koko laulun ajan pystyssä, ja höpöteltiin niitä näitä. Lopulta poika höpötteli itsensä uneen sen kummemmin tuttia huutelematta. Seuraavat illat ovat toistaneet aika pitkälti samaa kaavaa, toisinaan on mennyt hieman pidempään ja toisinaan tuo nukahtaminen on ollut nopeampaa. Poika ei kuitenkaan yleensä malta jäädä nukahtamaan itsekseen, vaan minun täytyy jäädä huoneeseen kunnes hän nukahtaa.

Yöt ovat menneet todella vaihtelevasti. Meitä on kiusannut todennäköisesti tuloillaan olevat poskihampaat ja mahdollisesti siihen liittynyt kuume ja yleinen ärtyneisyys. Ajankohta ei siis ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen tähän projektiin, mutta mistäpä sitä olisi voinut tietää! Kaksi yötä meillä meni ihan muutaman tunnin yöunilla, jatkuvasti heräillen ja uudelleen nukahtamisessa kesti pitkään. Päätin aina aamuyöllä siirtyä pojan viereen lattialle nukkumaan, kun en jaksanut seistä sängyn vieressä tai raahautua jatkuvasti ylös omasta sängystä. Nyt pari viime yötä täällä ollaan taas jälleen nukuttu, vain kerran on yöllä herätty ja silloin on nukahdettu suhteellisen nopeasti uudelleen.

Tuttia ei olla kertaakaan huudeltu, ja juhlallisesti kaikessa hiljaisuudessa heitin ne tänään roskikseen. Julistan vieroitusprojektin päättyneeksi, JES!

Nyt vielä odotellaan johtuuko tuo päivisin tapahtuva kiukuttelu ja huutaminen niistä hampaista vai nostaako sieltä alkava uhmaikä päätänsä. 😉

Minkä ikäisenä teillä vieroitettiin tutista ja minkälainen prosessi siitä seurasi? Menikö se helposti vaiko kenties vaikeimman kautta? Kertokaa kokemuksia!

 

Heinäkuu kuvina

Taas on yksi kuukausi hiipinyt ohitse ihan huomaamatta. Vaikka koko heinäkuu vierähti töissä, niin onneksi arkeen on mahtunut vähän muutakin. Tässäpä teille siis heinäkuu kuvien muodossa. 🙂

Kollaasi1

  1. Brion puiset lelut on mieluisia leikkikaluja, hyvä ettei niitä tullut turhaan hamstrattua vain äidin iloksi.
  2. Tällainen pieni salamatkustajahiiri löytyi kassin pohjalta, kun palattiin mummulasta. Mitenköhän lie sinne joutunut…

Kollaasi2

  1. Note to self: jos otat kananmunan töihin evääksi, laita se rasiaan…
  2. Kotitekoiset lapsilukot saa kyytiä. Ens kerralla vahvempaa teippiä. 😉

Kollaasi3

  1. Yhtenä arki-iltana käytiin ihastelemassa Haltialan tilan eläimiä. Harmillisesti siellä oli joku moottoripyörätapaaminen samaan aikaan, joten kiertely jäi vähän puolitiehen.
  2. Aamulenkillä törmättiin jättiläistoukkaan, varmaan 10cm pitkä ja peukalon paksuinen. Viisaammat osaa kertoa lajin…

Kollaasi4

Yhtenä päivänä käytiin ihastelemassa lampaita. Bää!

Kollaasi5

Juoksuvarusteet saivat päivitystä lenkkareilla, kompressiosukilla ja shortseilla. Kyllä nyt kelpaa!

Kollaasi6

  1. Samsungin Gear VR sai vihdoinkin käyttöä, kun kokeiltiin pomminpurkupeliä. Yllättävän koukuttava ja sai kyllä pulssin nousemaan! Tässä vierähti yksi lauantai-ilta ihan kevyesti…
  2. Isä ja poika, käsikädessä. <3

Kollaasi7

  1. Testissä tällaisia. HartSport oli jees vaikkakin typerä annoskoko. Energiageeli pisti pakin sekaisin, ei jatkoon.
  2. Jonkun ravintoterapeutin mukaan lounaalla sopiva annos hiilareita olisi puolikkaan nyrkin kokoinen annos. Tuossako siis kahden päivän lounaslisuke? 😀

Kollaasi8

Paremmat annoskoot näissä ruuissa. 😉 Käytiin juhlistamassa kuudetta hääpäivää Woolshed Barissa ja elokuvissa. Oli muuten ihan loistavat pihvit!

Kollaasi9

  1. Aamukahvi ja villasukat. <3
  2. Töistä saatiin kesälahjaksi viiniä. En pistänyt pahakseni.

IMG_20160712_182929

Sellaisia tunnelmia koettiin heinäkuussa. Elokuu onkin meikäläisen lomakuukausi, joten katsotaan minkälaisia otoksia saadaan kuukauden päästä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, nauttikaa viimeisestä kesäkuukaudesta! 🙂

ISKÄ, ISKÄ, ISKÄ

Meillä on nyt tällä hetkellä varsinainen iskä-vaihe päällä, josta jo hieman mainitsinkin edellisessä arkipostauksessani.

Jos iskä sattuu olemaan näköpiirissä, on iskän syli paljon parempi kuin äidin. Pikkumies kurottaa lattialta tai sylistäni iskää kohti toiveikkaana, kunnes pääsee parempaan syliin. Jos syliin ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista päästä, alkaa yleensä lohduton itku.

Siinä vaiheessa jos iskä menee vessaan, työhuoneeseen tai mihin vain pois näköpiiristä, alkaa myös useimmiten hirveä huuto. Joskus huuto kestää vähän pidemmänkin aikaa, toisinaan saan harhautettua ajatukset pois johonkin muuhun.

Iskän työhuoneen oven takana pitää käydä myös hakkaamassa ovea ja huutamassa iskää aina säännöllisesti, jos iskä ei satu olemaan näköpiirissä. Siinä vaiheessa on oikeastaan ihan sama, onko mies ylipäänsä edes paikalla koko asunnossa tai jossakin toisessa huoneessa, mutta poika tietää minkä oven takaa iskä useimmiten löytyy.

Onneksi tuo ongelma ei kuitenkaan korostu esimerkiksi päiväkodissa, jossa poika kuulemma edelleen viihtyy oikein reippaalla mielellä eikä jää perään itkemään, kun viemme hänet aamulla. Kaikista pahimmillaan ongelma on silloin, jos iskä sattuu vilahtamaan ohi eikä ehdi sillä hetkellä jäädä sylittelemään, tai jos hän menee toiseen huoneeseen tai kokonaan ulos.

Toisinaan tuo iskänkaipuisuus on aika turhauttavaa, sillä eihän mieheni pysty olemaan paikalla jatkuvasti. Toisaalta on kuitenkin melkoisen hellyyttävää, että iskä on pojalle niin tärkeä hahmo. Onneksi en itse ole luonteeltani sellainen henkilö, että tulisin helposti mustasukkaiseksi, sillä voin kuvitella että joillekin äideille tämä saattaisi olla vaikea paikka! Nyt kuitenkin nautin mieluummin niistä hetkistä, kun näen tyytyväisen isän ja pojan yhdessä. <3

20160214_122258a

Kohti puolimaratonia, osa 2

Treeniohjelmani elokuun lopussa olevaa puolimaratonia varten on nyt puolivälissä. Motivaatio on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut, vaikka tietenkin joukkoon on mahtunut myös niitä päiviä kun lenkille lähteminen on vaatinut hieman tiukempaa itsekuria. Väsyneistä päivistä riippumatta olen kuitenkin tunnollisesti suorittanut kaikki treenit ajallaan, yhtä kertaa lukuun ottamatta joka johtui ihan muista seikoista.

Kuukauden aikana on treeniohjelmasta valikoitunut suosikki- ja inhokkilenkit. Suosikkeina on maanantain 50 min tasavauhtinen juoksu (yleensä n. 7,5 km) sekä sunnuntain 60-120 min juoksu, jonka ennätyspituus on tähän mennessä ollut 16,5 km ja kesto 1 h 42 min. Selkeä inhokkilenkki on torstaisin vuorossa oleva 15 min hiljaista, 30 min kovaa ja 15 min hiljaa juokseminen, joka tuntuu edelleen olevan aikamoista tappelua itseni kanssa. On todella vaikeaa yrittää juosta tarkoituksella hiljaa, ja sitten taas kovassa kohdassa otan helposti liikaa vauhtia siihen nähden, että se pitäisi jaksaa ylläpitää puoli tuntia. Tässä on selvästi siis vielä kehitettävää…

On ollut muuten hassua huomata, miten joinakin päivinä askel kulkee kuin unelma, ja kroppa jaksaa pitkänkin lenkin ihan ”kevyesti”. Sitten taas on niitä päiviä kun koko kroppa taistelee vastaan eikä hommasta meinaa tulla mitään. Tästä taisinkin mainita jo edellisessä juoksupostauksessa, mutta sama ilmiö jatkuu edelleen.

20160717_195116

Kokeilin viimeksi pitkän lenkin yhteydessä Hart Sportia ennen lenkkiä, sekä energiageeliä suorituksen aikana. Hart Sport oli ihan positiivinen tuttavuus, sillä oli sitten placebovaikutus tai ei, niin se tuntui oikeasti parantavan suoritusta ja lisäävän hieman kestävyyttä. Energiageelistä sai ihan selvän lisäboostin noin 13 km kohdalla, mutta vatsani ei tykännyt kyseisestä tökötistä lainkaan, vaikka söin siitä vain puolet. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla jotain toista merkkiä, vaikka tuntuu kyllä aika hullulta testailla vatsan päälle käyviä juttuja kaukana kotoa…

JUOKSUVARUSTEET

En ole aikaisemmin juurikaan panostanut varusteisiin, mutta nyt olen pikkuhiljaa hommannut uusia varusteita. Oikeanlaiset varusteet urheilussa ovat tärkeitä ja tässäkin lajissa etenkin kengät ovat avainasemassa. Alun perin olin katsellut netistä noin 50e-70e Nikejä, sillä esim. useimmat Asicsit olivat reilusti budjettini yläpuolella. Tähän mennessä olin pärjännyt hyvin 30 euron markettilenkkareilla, jotka eivät taida olla edes varsinaisesti juoksukengiksi tarkoitettu, joten ajattelin pärjääväni myös jatkossakin edullisemman luokan juoksukengillä.

Mieheni vei minut eräänä iltana ihan extempore XXL Storeen katselemaan uusia kenkiä. Sovittelin niitä edullisempia Nikejä, joita olin katsellut jo netistä, mutta halpa hinta tuntui kyllä heti jalassa. Vapaa-ajan lenkkareina ne olisivat varmasti menneet, mutta juoksukenkinä olisin mennyt niiden kanssa ojasta allikkoon. Sovitin myös tarjouksessa olleita Asicseja, mutta ne tuntuivat todella massiivisilta ja vähän kummallisilta jalassa, toki piti ottaa huomioon että kyseessä oli aivan eri kaliiberin kengät kuin edelliset kenkäni, joten tuntuma oli varmasti alkuun aivan erilainen. Seuraavaksi silmiini osui Mizuno Wave Rider 19 –kengät, jotka tuntuivat tukevilta mutta kevyiltä jalassa, ja pienellä koelenkillä kaupan käytävillä askel tuntui rullaavan kevyesti. Ensin olin hieman epäileväinen itselleni vieraan merkin suhteen, ja kyllähän ne Asicsit olisivat kuitenkin ”THE ASICS”. Päätin kuitenkin luottaa siihen miltä alkuperäinen fiilis kenkien kanssa tuntui ja niin me lähdimme Mizunot kourassa kassan kautta kotiin.

20160713_205306

Ensimmäinen lenkki uusilla kengillä oli kokonaisuudessaan melko hanurista, mutta vika ei ollut varsinaisesti kengissä. Oli inhokkilenkin vuoro, ja kroppa tuntui pistävän vastaan reistailevien polvien ja kaiken muun kanssa. Siihen lisäksi oli vielä täysin erilaisella tuntumalla varustetut kengät, joiden kanssa aloin aika-ajoin ymmärtää niitä koiravideoita, joissa koirat saavat ensimmäistä kertaa tossut jalkaansa..! Seuraava lenkki uusilla kengillä meni jo ihan hyvin, mutta oli vain 5km mittainen joten edelleen jäin kaipailemaan kunnon tuntumaa kenkiin. Kolmannella kerralla vuorossa oli viikon pisin lenkki, joka rullasi uusilla kengillä ihan täydellisesti. Minkäänlaisia hiertymiä tai muuta vastaavaa en ole kengistä saanut, eikä myöskään jalat ole olleet kipeinä, joten tuntuu olevan ihan nappivalinta! Eikä yhtään haittaa, että on muuten vielä aika kivan näköisetkin.

Koska tähän asti olin juossut avaimet kourassa ja puhelin housujen avaintaskusta puoliksi ulkona, niin päätin myös sijoittaa juoksuvyöhön. Pohdiskelin pitkän aikaa venyvän tuubivyön ja sellaisen pienillä pulloilla varustetun vyön välillä. Lopulta päädyin siihen, että pullot toisivat vain lisää painoa ja todennäköisesti koko vyö olisi melko häiritsevä, joten päätin ostaa tuubivyön. Lähes joka paikassa sellaiset haluamani vyöt olisivat maksaneet noin 30e-40e, joka tuntui aika kovalta hinnalta pelkästä vyöstä. Piipahdimme eräänä iltana Budget Sportissa, josta sattui löytymään Bluebiit juoksuvyö 15 euron hintaan. Epäröin alkuun hieman sen säätömahdollisuuksia, sillä olen aika pienikokoinen ja vyön säätömahdollisuudet olivat aika rajalliset. Sovitettuani vyötä kaupassa totesin sen kuitenkin juuri ja juuri sopivaksi, joten ostin sen. Ostopäätöstäni vahvisti paketissa ollut merkintä, että se oli valittu Juoksija-lehden testissä vuoden parhaaksi juoksuvyöksi. Vyössä on kaksi erillistä taskua, jonka ansiosta tavarat pysyvät erillään ja vyö tasapainossa, sen sijaan että ne yhdessä taskussa valuisivat kaikki yhteen kasaan ja kaikki paino olisi yhdessä paikassa. Pari-kolme lenkkiä vyön kanssa vetäneenä voin todeta että oli muuten hyvä hankinta!

20160719_064459

Viimeisimpänä hankintana on vielä kompressiosukat ja shortsit. Sukat hankin etenkin pitkiä lenkkejä ajatellen, jos ne lievittäisivät rasitusta ja parantaisi hieman kestävyyttä. Olen juossut niiden kanssa vasta yhden alle 10km lenkin, jonka perusteella en osaa sanoa niiden hyödyllisyydestä vielä mitään. Shortsit olivat ostos sukkien kaveriksi, sillä sukat näyttävät hassulta caprimittaisten housujen kanssa. Lisäksi ne ovat ihan tervetullutta vaihtelua lämpimillä keleillä.

20160719_200653

PS. Enää puolitoista viikkoa lomaan! 🙂